Kesän jälkeen koulu on sitten alkanu. ahdistaa.
Tressaan ny jo kaikenmaailma tehtävistä jotka oikeasti raastavat hermoni rikki ja siitä joutuu karsimään
läheiseni. Ei kiva ollenkaan. Inhoan itseäni sen takia kun tiuskin ihmisille, jotka eivät ikävää
käytöstäni todellakaan ole ansainneet.
Sorppa vaan kauheesti kaikki ne joille olen tietämättäni kiukutellut.

Tämän vuoden bb on yhtä tylsä kuin kaikki muutkin vuodet. Tai sitten minä olen tylsä kun en ymmärrä että se on oikeasti todella kiinnostava. Mitenkähän on asian laita?

Kaipaan elämääni meininkiä, mutta toisaalta en jaksaisi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Nautin siitä että saan käpertyä sohvan nurkkaan ja kuunneella musiikkia kynttilän valossa. hölmö minä. Koska tämän takia minun sosiaalinen elämäni kutistuu ihan olemattomiin, eikä sekään ole mielenterveydelle hyväksi. Käpertymiseni takia koen itseni todella tylsäksi ihmiseksi, jonka seurassa ei viihdy ketään. ehkä niin tai sitten ei. en voi tietää.

Haluisin oppia valokuvaamaan oikein hyvin, koska pidän kuvaamisesta. Mutta toisaalta se on tyhmää koska en osaa ottaa niin hyviä kuvia kuin haluisin. Haluisin myös vauvan, kuume kasvaa kokoajan, mutta onneksi minulla on vielä tuolla  toisella olkapäällä se sellainen toinen minä kurkkimassa ja supisemassa korvaani että ensin pitää valmistua ja saada muutenkin elämä kondikseen ennenkuin mitään rääkyvää kääröä tähän elämään hankitaan. Mitäs muuta vielä haluaisin? hmm. Haluaisin myös lähteä matkalle, edes viikonlopuksi johkiin, pääsisi kiertelmään nähtävyyksiä ja ehkä hieman soppailemaan, se voisi piristää minun olotilaani kummasti...

mutta nyt minä menen saunaa, nauttimaan kuumista löylyistä ja kylmästä siideristä :)