Vapaapäivät on lusittu ja paluu arkeen on taas koittanut. Kävin vapailla laivalla. Oli ihan kiva reissu, vaikka jokseenkin aika rauhallinen. Oon sitä mieltä että laivareissujen aikatauluja täytys muuttaa, yhdeksältä lähtevä laiva lähtee aivan liian myöhään, eipä siin sitten kerinny ottaa kunnon pöhniä ennen ihmisten ilmoille siitymistä, vaikka mekin siirryttiin sinne kovin myöhään. Ei päästy oikeen vauhtiin vielä kun kaikki meno jo päätty. no mut se siitä.

Ens viikolla alkaa taas koulu, toisaalta odotan sitä ja toisaalta en yhtään. Koulun alkaminen tarkoittaa sitä että rahan tulo loppuu, eli täytyy selvitä sillä huikeella 200€ koko kuukausi, voe jösses. noh onneksi minulla on se onni että tuosta rahasta ei yhtään mene asumisen maksamiseen. Joten hyvin sitä tullaan pärjäämään,eikös niin?

Menin ja ilmotin itseni sitten jumppaan, tästä tämä kunnonkohotus alkaa, tai sitten ei. se jää nähtäväksi. Se ei kuitenkaa ole kuin kerran viikossa, jos nyt saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja käytyä siellä sen kerran viikossa. Jos sillä sai tätä minun kamalaa rapakuntoani ylöspäin. Mietin just että miten minusta onkin tullut tälläinen laiskimus, mitään muuta ei jaksaisi tehdä kuin olla vain kotona,maata sohvalla ja telkkarista ei mitään ohjelmaa. Onpa hölmöä kerrassaan. Joskus aikoinaan sentään urheilen monta kertaa viikossa, mutta nyt tämä suunnitteilla oleva yksi kerta on minulle jo kamalan tuskasta, enkä siis ole edes vielä alottanut.

Minun pitäisi myös alottaa ruotsin opettelu, jotta pääsisin kursseista läpi. On kamala tunnustaa mutta en osaa kai pätkääkään ruotsia, tai no osaan kertoa ketä olen mutta siihen se sitten jääkin. Eli myös siihen tarvitsisin jonkin epämääräisen ruiskeen, jotta alkaisin kiinnostumaan siitä ruotsin opiskelusta. Ahdistaa jo ny että minun valmistuminen venyy mitä luultavammin vain tuon perhanan ruotsin takia, eikä sitä todellakaan ole paljon, yksi perhanan kurssi. sitä odotellessa...